"Minulla on aivan kummallinen olo. Onkohan tämä sitä, jota
luulen sen olevan?" Marylena pohdiskeli noustessaan seisomaan.
Kesä saapui ja aavikon päivälämpötila alkoi olla niin korkea,
ettei Ludvigin herkkä haltijankroppa kestänyt sitä ja hän sai
nestehukan joka aiheutti sen, etteivät jalat enää kantaneet.
Kesän vaihtuessa syksyyn Marylena huomasi vatsansa pyöristyneen.
"Taidan odottaa vaavia." Hän ajatteli. "Kuinka kerron asian Ludivigille?"
"Jos saisit kolme toivetta.." Marylena aloitti.
"Kolme toivetta? Ei minun toiveita enää toteuteta, minuthan karkotettiin."
Ludvig epäröi.
"Voi ei, hän ei välttämättä ymmärrä." Marylena tuskaili.
"Täytyy keksiä jokin toinen keino kertoa." "Tuota muistatko
kun me pelehdittiin viime keväänä?" Marylena kysyi.
"Niin?" Ludvig vastasi. "Tuota.. Sen seurauksena mahastani
on kasvanut jalkapallon kokoinen.." Marylena johdatteli.
"Ja se tulee kasvamaan rantapallon kokoiseksi.." Marylena jatkoi.
"Rantapallon?" Ludvig kummasteli.
"Tämän jälkeen tutustut uuteen ihmiseen." Marylena yritti vielä.
"Voit jo nyt ottaa häneen yhteyttä."
"Kyllä maha on lähes jalkapallo.. Mutta miksi?"
Ludvig pohti itsekseen tunnustellessaan
Marylenan vatsaa tämän pyynnöstä.
Marylena huomasi, ettei haltijalla ollut aavistustakaan miksi maha
kasvoi ja päätti yrittää vielä kerran pyytämällä Ludivigia kihloihin.
"Ja mikäs tämä mahtaa olla?"
"Onkohan kihloihin menemisellä ja alakerrassa olevalla
hökötyksellä jokin yhteys? Merkki kihloista kenties?"
Syksyllä Marylenan vatsa oli kasvanut valtavasti. Hän pääti
ehdottaa naimisiin menemistä turvatakseen lapsensa tulevaisuuden.
Häät pidettiin kahdenkesken.
Mennessään pihalle syömään kakkua Ludivg viimein tajusi,
mistä oli kyse.
Raskauden lähestyessä loppuaan Marylena huomasi polttojen
tulevan kovemmiksi. Samoin väsymys painoi, joten hän päätyi
siihen, että käy maahan makaamaan jottei olo enää pahenisi.
Tämä toistui viimeisten viikkojen aikana useasti.
Kuinka raskaus päättyy?
Vai kestääkö Marylena ollenkaan?
Sen voit lukea osasta 3.
